Historiaa, saksaa, englantia, ranskaa.. Non scholae, sed vitae discimus. Suuri osa nuorista ei osaa arvostaa koulun todellista merkitystä, en ajoittain minäkään. Sitä ajattelee välillä, että koulu on eräänlainen vankila, keskitysleiri, jossa oppilaat pakotetaan opiskelemaan, tekemään läksyjä, pänttäämään adverbejä ja muita koukeroita. Koko koulu tuntuu olevan turha. "Pärjäisin mä ilman kouluakin" on melko yleinen lause, ja varmasti ainakin joskus kaikki ovat ajatelleet tai tulevat ajattelemaan näin.

Kaikilla maailman lapsilla ja nuorilla ei ole mahdollisuutta opiskella, ja tämä tulee muistaa, kun on niin onnekas kun asuu tällaisessa hyvinvointi valtiossa kuin mikä Suomi on. Peruskoulu on ilmainen ja kouluruoka on terveellistä sekä ilmaista oppilaille. Näin kaikilla on mahdollisuus peruskouluopetukseen, varallisuudesta riippumatta. Toisella puolella maapalloa perheillä ei ole varaa lasten koulunkäyntiin, hyvä jos ruokaa saa pöytään. Kehitysmaissa lapset eivät saa olla lapsia, vaan heidät laitetaan töihin tekemään pitkiä työpäiviä kohtuuttoman pienellä palkalla, jotta saisivat edes jotain syödäkseen. Kehitysmaiden lapsilla ei ole yhtä hyviä mahdollisuuksia käydä koulua kuin länsimaissa. Kaikki heistä ei osaa edes laskea tai lukea.

Miksi me sitten valitamme? Emmekö me voisi tyytyä siihen, mitä meillä on? Olemmeko me suomalaiset nuoret niin pilalle hemmoteltuja, että vaikka saamme jo paljon, vaadimme aina vain enemmän?